Ruskafiiliksiä Pohjois-Norjan vuonoilla ja ylängöillä

Syksyn retkemme suuntautui Finnmarkiin Enontekiön, Altan, Lakselvan ja Karesjoen upeisiin maisemiin.

Ajomatka Muoniosta Hetan kautta Kautokeinoon ja sieltä Altaan sekä Lakselvan ja Karesjoen kautta takaisin on on itsessään jo kokemuksena mahtava. 

Reitin varrelle mahtuu monenlaista maisemaa, upeita vuolaita jokia ja koskia, karua puutonta ylänköä, jyrkkiä mutkikkaita tieosuuksia joenvartta seuraillen, kuumaista aavaa ylänkömaisemaa Altan ja Lakselvan välillä ja tietysti tähän vuodenaikaan värilloistoa sekä maassa, pensaissa että puissa. 

Ylänköosuuksilla kitukasvuiset koivut olivat jo täysin lehdettömiä, mutta laaksoissa ja merenrantojen läheisyydessä puut vielä lähes täysin lehdessä ja toinen toistaan kirkkaammissa väreissä. Koivut keltaisina, pihlajat ja haavat vihreästä keltaisen kautta kirkkaan punaiseen. Maaruska mustikan kirkuvan punaisesta vaivaiskoivun keltaiseen ja vihreä puolukka ja kanerva siinä välissä.

Ensimmäinen vaelluksemme osui satunnaisesti valittuun Stabbursdalen luonnonpuistoon, jossa sijaisee yksi maailman pojoisimmista mäntymetsistä. Puiston läpi virtaa Stabburselva-joki keräten vetensä noin 1100m korkeuteen kohoavalta tunturialueelta.

Sääennuste näytti parin päivän poutajaksoa ja siihen saumaan päätimme ajoittaa yövaelluksemme. Stabbursdalen luontokeskus sijaitsee noin 10km pohjoiseen Lakselvan kylästä, jonka läheisyydestä pääsee autolla hiekkatietä vaellusreittien lähtöpisteeseen. Hyvin hoidettu parkkialue vessoineen ja nuotiopaikkoineen löytyi viehättävän tieosuuden päästä. 

Merkittyjä, opastettuja vaellusreittejä on vain kaksi, mutta omia polkuja voi ja kannattaakin myös kokeilla, kunhan on kartta mukana. Pidempiä reittejä toki myös löytyy yhdistyen reitteihin aina Suomen puolelle asti.

Noin 6km päässä sijaitsevalle putoukselle polku on ensin kivinen, mäntymetsikössä jokea seuraiillen polveileva reitti ja sitten nousee helppokulkuiselle tasangolle.

Puiston tasangot ovat kuin Disneyn satumaailmasta, maaruskan hohtaessa eri väreissä, koivut siististi tasavälein keltaisina sekä taustalla poimuilevat tunturimaisemat. 

Vaellus etenee hitaasti, kun vähän väliä on pysähdyttävä kuvaamaan joko maisemaa tai tasangolla käyskenteleviä poroja sekä lukuisia hömotiaisia ja muita pikkulintuja.

   

Meidän lisäksemme ainoa ihminen, johon tällä kertaa törmäsimme on Malesialainen päivävaeltaja. Malesialaismies on erityisen ilahtunut tavattuaan ihmisiä, sillä häntä oli hieman pelottanut yksin vaeltaa täällä erämaassa ja oli ihmeissään että aioimme olla yötä teltassa kilometrien päässä lähimmästä asutuksesta.

Telttapaikaksemme valitsimme korkean joentörmän putousten läheltä, josta löytyi myös nuotiopaikka ja sinne tuotuja halkoja. Halot olivat tosin taivasalla säkeissä joista kaivamalla löysimme myös kuivia, pieniä puita nuotion sytykkeiksi. Nuotiossa kyllä palaa sitten hieman kosteakin puu, kunhan sen ensin saa hyvin syttymään. 

 

Vanhasta tottumuksesta leiri kannattaa ensin perustaa hyvin ja järjestellä yötarpeet ja -vaatteet mahdollisen pimeyden ja sateenkin varalle. Näin siis teimmekin ja sitten lähdimme vielä pienelle lähiympäristön vaellukselle jokea yläjuoksulle päin. Parin kilometrin päästä löytyikin todella upea vesiputous ja sen läheisyydestä idyllisiä teltta- ja nuotiopaikkoja joihin näin jälkikäteen ajateltuna olisi kannattanut jäädä yöksi. Eli jos joku tätä blogia lukiessa innostuu samaisen vaelluksen tekemään, niin ehdottomasti kannattaa opastetulta putoukselta jatkaa noin 1-2km joen tasaista penkkaa yläjuoksulle päin. Sitten kun laskeutuu putousten jälkeen alas joenvarteen, löytyy suojaisia, idyllisiä teltta- ja nuotiopaikkoja.

Illan hämärtyessä palasimme takaisin leiripaikalle, jossa teimme tulet nuotioon, illalliseksi pastaa ja tonnikala-tomaattikastiketta ja nokipannukahvit päälle. Hetki ehdittiin vielä istua nuotiolla, kun sade alkoi ja ahtauduimme pieneen kilon painoiseen kahden hengen telttaamme, jonka apsiin mahtuivat rinkkamme juuri ja juuri.

Sade sitten jatkuikin koko yön ja kun aamu valkeni, niin sadekin hellitti. Kannattaa muistaa nämä pienet onnenhetket, kun sateen ajoitus osuu kohdilleen.

Teltta toimii hienosti, kun muistaa sateenvaralta käyttää teltan alustaa, perustaa telttapaikka hieman kummulle mieluummin kuin kuoppaan sekä virittää teltan ulkovuori riittävän kireälle, ettei se pääse kosketuksiin sisäteltan kanssa.

Aamukahvit ja murot läheiseltä niityltä poimittujen mustikoiden ja puolukoiden kanssa nuotion ääressä maistuivat erityisen hyvälle. Puolukoita muuten oli paljon ja isoja sekä makeita.

Paluumatkan teimme omia polkujamme läheisen vaaran ylittäen. Tämä omien polkujen etsiminen jälleen kannatti, sillä löysimme niin hienoja niittyjä, lampia, vuoripuroja ja maisemia että sanattomaksi vetää vielä sitä muistellessakin. Ketään muuta ihmistä emme jälleen tavanneet, taitaa tämä aika vuodesta olla kohtuullisen hiljaista aikaa, kun kesäsesonki on ohitse ja kalastuksessa rauhoitusaika alkanut.

Seuraavaksi vuorossa Lakselv kylän liepeillä sijaitsevalla leirintäalueella akkujen ja tarvikkeiden “tankkausta” ennen seuraavaa seikkailua. Siisti pieni telttailu- ja matkailuautoleiripaikka "RV-park Fjordutsikten", tynnyrisaunoineen, löytyy juuri Lakselvan kaupungin ulkopuolelta Porsanger-vuonon perältä.

Porsanger vuonon länsirannalta noin 30km Lakselvan kylästä pohjoiseen sijaitsee Trollholmsund nähtävyys. Alueella on 700 miljoonaa vuotta vanhoja dolomiitti-kalkkikivimuodostelmia, upeat vuonomaisemat sekä jännittävä SUP-lautailumahdollisuus, johon oitis tartuimme.

Päätieltä erkaneva kapea tie päättyyy lammas- ja lehmätilallisen pihaan, josta jatkuu noin kilometrin mittainen polku läpi laidunmaiden niemenkärkeen, jossa nämä "Kivi-trollit" katsovat merelle. Ilta-auringossa maaginen tunnelma ja kontrasti vapaana laiduntavien lehmien ja tämän karun kalkkikivimuodostelman kesken.

 

Yövyimme tien päässä pysähdyspaikalla ja aamulla navakassa tuulessa SUP lautaillen tutustumaan Trolleihin sekä lähisaariin mereltä käsin. Jännittävä kokemus vuorovesivirtojen ja navakan tuulen kanssa meloa kristallinkirkkaassa vedessä. Tämä paikka sijaitsee myös 70 leveyspiirin pohjoispuolella ja näin pohjoisessa en itse ole vielä SUPpaillutkaan (vertailun vuoksi Alaskan pohjoisin piste on noin 71 leveyspiirillä). Näissä olosuhteissa ja tähän aikaan vuodesta on syytä varustautua asianmukaisin varustein nopeasti muuttuvien olosuhteiden varalle. 

Matkamme jatkui Trollholmssundista takaisin kohti Karesjok-kylää, joka sijaitsee Suomen Lemmenjoen kansallispuiston kupeessa Norjan puolella. 

Viki ja Auli